Mittumaaria!

Monesti miättiny, kovastikki, tätä maailman menoo ja mitä teeltä oikei löytyy. O komeita kukkasia, montaa sorttia puita ja muita kräniä, vesistöjä, prunnia, merta, suata, laaksoja, kukkuloita ja monem’moista muuta ihimeellistä. Ihiminen ny tiätysti oma lukunsa, nii hyväs ku pahaski. Mutta noi eläimet, ne ne vasta onki. Minäki monta kertaa meinannu, eikä aina jäänykkää meinaamiseksi, myähästyä töistä ku kattellu niitte’n touhuja. Jokku viäki väittää, että eläimet olih tyhymiä. Minä rohkenen olla eri miältä ja voin muutaman esimerkin avulla sanoo, että vääräh ne väittäjät o.

Alotetaan vaikka lehemästä. Siitä laikullisesta isosta elikosta, joka maaseudulla vielä pelloilla käyskentelee (kirj. huomautus stadilaisille, että tiätävät mitä tähn ny tarkotan). Sanovat sitä tyhymäksi. Mutta lehemällä se järki vasta pelaaki. Aatelkaas ny; jos’sen järijenjuaksu olis huano ja muutenki viä hualimaton, nii kuinka kävis. Jos sattuis oleen pikkusenki happamalla päällä, nii ei tulisi maitoo. Piimäähän siältä tulis lypsykoneen täyreltä. Entäpä jos ei kaikesta ravinnosta tekiskää maitoo, vaa niinku ”ohijuaksuttas”, tulis kretaa. Pahimmas tapaukses pluttanaa. Mutta ei, tarkoin se hualehtii, että tuattaaki vaa maitoo. Siitä ku saa koko reperttuaarin piimästä kretaan.

Viisautta löytyy yläilimoistaki. Enkä tarkota lentokoneita vaa noita lintusia. Niitä kans piisaa. Ja monen sorttista. Eikä tarvita kompassia ja karttaa ku lähäretää reissuu. Vai ootteko nähny esim. kurkee, jolla olih siive’mutkis kartta ja kompassi? Tuskinpa ootte. Mutta siitä huolimatta neki vaa osaa keväisi liihotella tänne Pohojan perukoille. Vualesta toiseen..

Mutta o noi kotieläimekki viksuja. Koiran ja kissan touhuja oon seurannu viime aikoina ja varsinki kissa o järijen käytöllää yllättäny. Muistu miäleen tapaus, ku meilän kolli oli leikkuuksilla. Ennen sitä oli aika ahkeraki yäkulikija. Leikkuusta ku toipu, nii oli vaa yhylen yän reissus ja sen jäläkeen varmaan kuukaulen visusti kotona yät. Kävi varmaan morsiammillee kertomas totuure ja sen jäläkeen piti matalaa rofiilia. Ymmärrettävää. Hyvin ymmärrettävää. Ny se o varmaan miäleltää viroonnu ku o jo kuuletta yätä kylillä. Tai kulmilla, niin kuin nuoriso sanoisi.

Entäh ny toi koira sitte? On sillä kans järki pees. Joh ny vaa nii haluaa. Ja oikukas. Oltiin talavella emännän kans reissus ja ku siältä tultii, nii oli koiruudella ilo ylimmillään. Mutta ilo jäi sillä lyhyee, ku huamas, että lähärettiinki heti pois. Oli koiralla apee ilme. Miälestä puhumattakaa. Ku tultii takasi, huamattii heti, että miältä oli osotettu. Oli meinaa repiny talon parhaista miästen nahkahanskoista vasemman pualeisesta käsineestä peukalon. Vain peukalon. Piti hualen, että niitä ei tartte toiste käyttää.  Sev’verran löyty mustaki julumuutta, että ei saanu sinä ehtoona makkaranpätkää.. Mutta ei o onneksi animalia o perääni huurellu.

Mutta se eläimistä. Mitäs kuuluu kyläseuralle ja -seudulle? Mielestäni molemmat voi hyvin ja hengittää. Toimintaa on ollut ja sitä on jatkossakin. Uusia asukkaita on tullut. Heidät tietysti toivotamme lämpimästi tervetulleeksi kylälle ja mukaan kyläseuran toimintaan. Myös kylille syntyneitä on, joten siitäkin saamme olla iloisia. Onnea toivotamme paljon heille ja heidän vanhemmilleen.

Talkoilua on ollut ja kesän osalle on tullut uuttakin talkoilumuotoa. Viikko sitten Nkulan väki oli Heittolan rannassa viettämässä suvi-iltaa. Tapahtumasta jäi kyläseurallekin erittäin hyvä mieli. Se oli sitä yhteisen hyvän tekemistä parhaimmasta päästä. Juhannuksena ”tulikasteensa” kyläseura saa Poltinkosken lavan tansseissa. Yhteistyössä Kisan kanssa tanssitamme ja ”huollamme” lavatanssijoita kolmena kesäisenä iltana. Toivommekin, että mahdollisimman moni löytäisi tiensä tuolloin Poltille. Joko tanssimaan tai talkoilemaan. Toiminnasta pysyt selvillä nettisivujen, facebookin, tonkkapostin ja muun ilmoittelun avulla.

Aika on vierähtänyt tätä kirjoittaessa juhannusaaton puolelle. Olemme laskeutumassa pikkuhiljaa juhannuksen viettoon. Vietettäköön sitä kyläseudullamme perinteitä kunnioittaen ja nauttien suven juhlasta. Nähdään kokolla ja vaihdetaan kuulumisia. Kokko roihahtaa n. klo 22.

Haluankin omasta ja kyläseuran puolesta toivottaa kaikille kyläseuran alueen asukkaille, kesäasukkaille, yhteistyökumppaneille ja muillekin Oikein Hyvää ja Turvallista Juhannusta.

 

Luakkala Jarkko, Riitialah 24.6.2016