lauantaina, joulukuuta 24, 2016



Joulun aikaa ja taikaa

Niin se vaan pimeys hiipi tänäkin ehtoona tällekin torpalle. Ei tosin enää niin aikaisin kuin menneenä keskiviikkona, mutta hiiviskeli kumminkin. Salakavalasti pälyillen kuin vanha salakuljettaja. Niinpä sitä oli syytä torjua. Vieläpä järeillä aseilla… Viisi kipaletta öljykynttilöitä, paloaika n. 94 h, pitkin pihamaata. Niillä, toiveista huolimatta, nyt en kumminkaan kuuhun päässyt. Viheriöivästä nurmikosta huolimatta pääsin paljon parempaan, pääsin joulun taikaan.

Taika sai minut pysähtymään. Istahdin vanhan saunan rappusille, mikä sekin muuten pitäisi korjata (emännän huomautus, ei toimituksen) ja annoin muistoille tilan tulla. En sen paremmin ruvennut laskemaan, montako joulua olen tällä tantereella viettänyt. Monta joka tapauksessa. Eli paikka on tuttu ja täällä sitä taas ollaan. Mielikuvitus ja muistot jatkoivat työtään..

Sieltä ensimmäisenä tuli ne lapsuuden joulun tuoksut. Voidaan sanoa, että se oli lipeäkalan, mäntysuovan, lanttu- ja porkkanalooran, piparitaikinan ja savustetun kinkun tuoksu. Niistä tuoksuista oli minun lapsuuden ajan joulu tehty. Ja sivusta seuranneena, voin sanoa, että niitä tuoksuja ei helpolla aikaan saatu. Joulunalusaika oli täytetty kuurauksella, leipomisella, lanttujen ja porkkanoiden keitolla ja monella muulla askareella. Niiden lipeäkalojen liotuksellakin. Ei tullut joulu helpolla. Vaikka eipä kai siihen aikaan mitään helpolla aikaan saatu.

Tietysti oman sijansa saivat lahjat. Ei niitä ny niin mahalottomia ollut, mutta oli kumminkin. Ja voi herranen aika sitä kuhinaa, mikä ilmaantui kun sai muutaman hetken olla yksin sisällä. Vaatekaappeja myöten oli joka paikka koluttava. Mistä pilkistäisi paketin kulma? Voisin kuvitella, että Pokemonien löytäminen aiheuttaisi ehkä samanlaista mielihyvää kuin paketin löytäminen. Varsinkin jos kyse oli kovasta paketista. Kuitenkin lahjojen kanssa kättä löivät se joulun tunnelma ja henki. Joulun taika.

Näitä tulin hetken miettineeksi tähtitaivaan alla. Se sentäs on vieläkin samanlainen, kuten taika lapsuudenkin joulun. Kylänraittia katsellessani ajatusta liikeni myös kyläseudulle. Aikaan on seutu saanut tänäkin vuonna. Varmasti saadaan paljon hyvää aikaan ensi vuonnakin. En epäile. Vieläkin on kyläseudulla olemassa se yhteinen hiili, johon on hyvä meidän kaikkien puhaltaa. Saadaan  pidettyä se yhteinen ahjo kuumana. Ensi vuosihan on meidän kaikkien juhlavuosi. Suomelle tulee ensimmäiset sata vuotta olemassa oloa täyteen. On juhlan aika ja mukana sitä juhlistamassa on myös Riitialan seudun kylätkin. Juhlitaan ja tehdään teeman mukaisesti yhdessä!

Ennen vuoden vaihtumista on aika kyläseuran puolesta kiittää kyläseudun asukkaita, talkoolaisia ja yhteistyökumppaneita kuluneesta vuodesta, toivottaa rauhaisaa joulua ja kaikkea hyvää tulevalle juhlavuodella. Ollaan edelleen ylpeitä kyläseudustamme!
Riitialah, 24.12.2016 Luakkala Jarkko Juhani