Hyvät
oppilaat, entiset ja nykyiset opettajat ja henkilökunta, vanhemmat, kyläläiset.
Suurimmalla osalle
meillä jokaisella on muistoissa koulun kevätjuhla. Osalle tämä tosin on
ensimmäinen, osalle vielä tulevaisuutta. En varmasti ole isommin väärässä, jos
sanon, että se oli niistä koulun juhlista se paras. Kevätjuhlasta oli lyhyt
hyppäys kesään ja lomaan. Lomaan, jonka aikana sai uida, kalastella, reissata,
ylipäätään ladata akkuja ja kerätä voimia syksyn koulutyölle.
Kesän ilojen
jälkeen te oppilaat, opettajat ja muu henkilökunta palaatte akut täynnä virtaan
omiin toimiinne. Koulujen syksyllä alkaessa
koulut heräävät taas eloon. Koulujen pihoilla raikaa lasten ääniä ja
välituntikellojen kilinää.
Tällä
paikalla ensi syksy on erilainen. Täällä koulutoimintaa ei enää ensi syksynä
ole. Ei raikaa ne lasten iloiset äänet, ei kilise se välituntikello. Säästösyiden
perusteella koulutoiminta tällä paikalla loppuu. Toteutuuko säästöt? Sen meille
varmasti kertoo vasta tulevaisuus.
Tähän
hetkeen on tällä pihamaalla ehditty elää ja kokea monta unohtumatonta hetkeä.
On opittu isoja eväitä elämää varten. On iloittu. Miksei joskus ollut hieman
suruakin puserossa. On Luotu juurevia kaverisuhteita. Täällä on ollut hyvä ja
turvallista käydä koulua. Ikävää on, että niin ei enää tämän koulun mäellä
tapahdu.
Riitialan
koulun perustaminen sai alkunsa vuonna
1891, jolloin silloinen kunnallislautakunnan esimies Taavetti Kalli antoi
esityksen maaliskuun 28. päivä pidetylle kuntakokoukselle kahden uuden kansakoulun
perustamisesta kuntaan. Toinen Luhalahteen ja toinen Riitialaan. Molempia
kouluja ehdotettiin liikkuviksi. Aluksi koulu toimi Tevaniemessä Yliruusin
vuokrahuoneessa ja ensimmäiseen johtokuntaan valittiin pastori M. G. Brander,
kauppias Antti Seppäläinen, talolliset Frans Viljakka, Matti Nikula, Johan
Kinnari, ja emännät Alina Viljakka ja Hilma Nikula.
Riitialassa
esiin tuli kuitenkin kova tahto perustaa oma koulu omalle kylälle. Vuoden 1891
joulukuussa nimittäin Riitialan ja Heittolan kyläläiset esittivät
kuntakokoukselle kirjallisia sitoumuksia kansakoulua varten ja anoivat, että
Riitialaan saataisiin oma koulu.
Esimerkkinä
voidaan sanoa, että Jooseppi Kianen lupasi tonttimaan ilmaiseksi ja 10 hirttä.
Frans Viljakka lupasi ½ tynnyrinalaa peltoa, lehmälle suvilaitumen, 50 hirttä
sekä kaksi tolttia lautoja.
Kuntakokouksesssa
19.2.1894 valittiin rakennustoimikunta, johon valituksi tulivat talolliset
Frans Viljakka, E. Hankala ja Jooseppi Kianen, opettaja V. Korhonen, kauppias
Taavetti Niskala ja nimismies K. Sparfen.
Koulutalo,
ns. Yläkoulu, valmistui syksyksi 1895 ja Riitialan kouluun kirjattiin 27.9.1895
kaiken kaikkiaan 52 oppilasta. Koulutoiminta oli saanut alkunsa Riitialan
kylällä.
Riitialan
koulu täyttäisi syksyllä 120 vuotta. Se on pitkä aika. Kyläläisten aloitteesta
ja avulla koulu on saanut alkunsa. Kyläläisten toimesta koulua on maalattu ja
ehostettu. Kyläläiset ovat talkoilleet koulun puolesta kolmella vuosisadalla.
Se on jotain uskomatonta. Se kertoo meille, miten arvokkaaksi koulu kylälle ja
sen asukkaille koetaan. Se kertoo meille, että arvostamme esi-isien työtä,
joiden toimesta koulu tällekin kylälle on saatu. Heidän tekonsa on kantanut
hedelmän näihin päiviin asti. Heidän toiveensa varmasti olisi ollut, että se
olisi kantanut vieläkin pidemmälle.
Koulun
lakkauttaminen on aina iso isku kylälle ja kyläseudulle. Yhtään ei ainakaan
minua lohduta se, että Riitialan koulu ei ole ainut koulu Suomenmaassa, missä
tänä keväänä viimeisen kerran soi suvivirsi. Elämässä tulee tilanteita, että
joudutaan sopeutumaan uuteen. Riitialan kohdalla yksi iso muutos on aivan oven
takana. Mutta uskon siihen, että elämä jatkuu tälläkin kylällä. Koulu meiltä
voidaan viedä, mutta sieluamme ette saa.
Nyt on aika
mennä eteenpäin. Niin ohjelmassakin. Omasta ja Riitialan Seudun Kylät ry:n
puolesta haluan ensin kiittää entisiä ja nykyisiä Riitialan ja Mansoniemi-Riitialan
opettajia ja henkilökuntaa hyvästä yhteistyöstä ja toivottaa rentouttavaa kesän
aikaa.
Haluamme
myös toivottaa oppilaille antoisaa kesälomaa ja intoa opintielle kun syksyllä
sen aika taas koittaa. Ja totta kai; Antoisaa kesänaikaa myös vanhemmille ja
kyläläisille!
KIITOS!
Puheen laati ja esitti pj Jarkko Luokkala
