Joulun aikaa ja taikaa
Niin se vaan pimeys hiipi tänäkin ehtoona tällekin torpalle.
Ei tosin enää niin aikaisin kuin menneenä keskiviikkona, mutta hiiviskeli
kumminkin. Salakavalasti pälyillen kuin vanha salakuljettaja. Niinpä sitä oli
syytä torjua. Vieläpä järeillä aseilla… Viisi kipaletta öljykynttilöitä,
paloaika n. 94 h, pitkin pihamaata. Niillä, toiveista huolimatta, nyt en
kumminkaan kuuhun päässyt. Viheriöivästä nurmikosta huolimatta pääsin paljon
parempaan, pääsin joulun taikaan.
Taika sai minut pysähtymään. Istahdin vanhan saunan
rappusille, mikä sekin muuten pitäisi korjata (emännän huomautus, ei
toimituksen) ja annoin muistoille tilan tulla. En sen paremmin ruvennut
laskemaan, montako joulua olen tällä tantereella viettänyt. Monta joka
tapauksessa. Eli paikka on tuttu ja täällä sitä taas ollaan. Mielikuvitus ja
muistot jatkoivat työtään..
Sieltä ensimmäisenä tuli ne lapsuuden joulun tuoksut.
Voidaan sanoa, että se oli lipeäkalan, mäntysuovan, lanttu- ja porkkanalooran,
piparitaikinan ja savustetun kinkun tuoksu. Niistä tuoksuista oli minun
lapsuuden ajan joulu tehty. Ja sivusta seuranneena, voin sanoa, että niitä
tuoksuja ei helpolla aikaan saatu. Joulunalusaika oli täytetty kuurauksella,
leipomisella, lanttujen ja porkkanoiden keitolla ja monella muulla askareella.
Niiden lipeäkalojen liotuksellakin. Ei tullut joulu helpolla. Vaikka eipä kai
siihen aikaan mitään helpolla aikaan saatu.
Tietysti oman sijansa saivat lahjat. Ei niitä ny niin
mahalottomia ollut, mutta oli kumminkin. Ja voi herranen aika sitä kuhinaa,
mikä ilmaantui kun sai muutaman hetken olla yksin sisällä. Vaatekaappeja myöten
oli joka paikka koluttava. Mistä pilkistäisi paketin kulma? Voisin kuvitella,
että Pokemonien löytäminen aiheuttaisi ehkä samanlaista mielihyvää kuin paketin
löytäminen. Varsinkin jos kyse oli kovasta paketista. Kuitenkin lahjojen kanssa
kättä löivät se joulun tunnelma ja henki. Joulun taika.
Näitä tulin hetken miettineeksi tähtitaivaan alla. Se sentäs
on vieläkin samanlainen, kuten taika lapsuudenkin joulun. Kylänraittia
katsellessani ajatusta liikeni myös kyläseudulle. Aikaan on seutu saanut tänäkin
vuonna. Varmasti saadaan paljon hyvää aikaan ensi vuonnakin. En epäile.
Vieläkin on kyläseudulla olemassa se yhteinen hiili, johon on hyvä meidän
kaikkien puhaltaa. Saadaan pidettyä se
yhteinen ahjo kuumana. Ensi vuosihan on meidän kaikkien juhlavuosi. Suomelle
tulee ensimmäiset sata vuotta olemassa oloa täyteen. On juhlan aika ja mukana
sitä juhlistamassa on myös Riitialan seudun kylätkin. Juhlitaan ja tehdään
teeman mukaisesti yhdessä!
Ennen vuoden vaihtumista on aika kyläseuran puolesta kiittää
kyläseudun asukkaita, talkoolaisia ja yhteistyökumppaneita kuluneesta vuodesta,
toivottaa rauhaisaa joulua ja kaikkea hyvää tulevalle juhlavuodella. Ollaan
edelleen ylpeitä kyläseudustamme!
Riitialah, 24.12.2016 Luakkala Jarkko Juhani