Toinen hyvä puoli pitkässä tyämatkassa on se, että kerkiää funtsaileen kaiken näköistä. En tiedä, miksi yks päivä mieleen juolahti kateus. Mutta juolahti kuitenkin. Sitä siinä mietiskelin, ja niin siinä kävi, että kyllä sitä ittellekin on kateuden siementä kertynyt. Tosin vain kahdelle: Juice Leskiselle ja metsän kuninkaalle karhulle.
Ai miksikö Juicelle? En ole kateellinen hänen elämäntavoilleen vaan järjenjuoksulle. Sellaisen kun omaisi, niin saisi Volsukin hengähtää. Mikäs sitä olisi tuottaa hengen tuotteita, kotosalla. Väliin heittäytyä oikein taiteilijaksi. Laittaa punainen baskeri päähän, patonki toiseen käteen ja viinipullo toiseen käteen. Ja olla luovan näköinen. Pahaa vaan pelkään, että ainoo mitä saisin luotua olisi lumi. Ja sitäkin vaan talvella. Kesät kun toistaiseksi on ollut vähälumisia, niin kesällä luominen olisi aika hiljaista. Enkä usko, että pankinjohtajakaan siitä olisi kovin riemuissaan.
Rehellisesti sanottuna kateus karhua kohtaan on isompi. Aatelkaas ny, syälä syksyllä hyvin ja kun ensimmäinen räntähiutale läsähtää nenänpäähän niin ei muuta ku painuisin pehkuihin. Heikin päivänä kääntäsin kylkeä ja kun kevään ensimmäiset auringonsäteet ilmaantuisi, raottelisin silmiäni ja rauhallisesti venytellen nousisin kattoon, miten maailma makaa. Menis toi pimee aika niinku aika köykäsesti.
Sen verran toki voisin vaivautua, että jouluaattona saattaisin heräillä, syälä vähä laatikoita, varsinkin emännän tekemää imellettyä pernalooraa, äitemuarin porkkanalooraa ja kinkkua tiätysti. Syämisen päälle pari tooppia perinnejuamaa ja sitte vatta täynnä jatkaan levollisena unia.
Tuo tuossa karhuhommassa vaan mietityttää, että sitäkin tarttis kumminkin vähä reenata. Olis siinä emännän ilime näkemisen arvoinen, ku kesken kiireistein joulusiivousten tokaisisin: ny mun täytyy lopettaa, reenata karhun talaviunta ja mennä maate. Mutta muista sitte herättää ku on on joulusyämisen aika! Näin niinku järjellä aatellen taidan kuitenkin noudattaa vänrikki Koskelan neuvoa ja valita se piänemmän riesan tie ja unohtaa noi talviunihommat. Jos sitte vähä vanhempana. Ja pysyy se pankinjohtajakin jollain tapaa levollisena.
Mutta siirrytäänpäs pian loppuun kaluttuun vuoteen. Paljon kyläseuran merkeissä tehtiin ja aikaiseksi saatiin. Oli mm. iltamaa, äitienpäiväjuhlaa, kuorreiltaa, lasten ja lastenmielisten rantariehaa, rallia, viirinlaskua ja joululaululaulantaa. Riitialan seutu pääsi myös radioaalloille ja vuoden kyläkilpailusta ’kotiintuomisina’ oli kunniamaininta. Kunniamaininta ei tullut pelkästään kyläseuran vuosikymmenien työstä vaan sen eteen on moni muukin toimija tehnyt paljon hyvää työtä. Riitialan seudun erämiehet, Nouski, työväenyhdistys, pellipuusepät, Heittolan kalastusosakaskunta ja Riitialan seudun vesiosuuskunta ansaitsevat myös kiitoksen kyläyhteisön eteen tekemästään työstä. Myös urheilullisessa puolella tuli menestystä. Riitialan seudun kylät voitti Luhalahden kyläseuran järjestämän frisbeegolfin haastekisan saaden ensimmäisen kiinnityksen kiertopalkintoon.
Todettava kuitenkin on, että vaikka olisi kuinka paljon eri seuroja yms., niin se ei pelkästään riitä. Tarvitaan tekijöitä. Ja niitä aktiivisia tekijöitä on kyläseuran alueella hienosti riittänyt. Tekijät ja yhteen hiileen puhaltaminen on kotiseutumme iso rikkaus. Ollaan siitä ylpeitä. Me kaikki. Nyt ja tulevaisuudessa.
Näillä aatoksilla haluan omasta ja kyläseuran puolesta kiittää kaikkia talkoolaisia ja toivottaa kaikille kyläseuran asukkaille ja yhteistyökumppaneille Oikein Rauhaisaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2015
Luakkalan Jarkko, Riitialah 23.12.2014 klo 0:29
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti